Vanhan uimalan muisto (ja tulevaisuus) elää vahvana monien mielissä – ja miksipä ei.
Kangasniemen kirkonkylän yksi kuvauksellisimmista maisemista (ja näköalapaikoista) avautuu Lapassalmelta, mulkoileepa ihmisolio sillalta itään tahi länteen.
Ei siis ihme, että aikoinaan keksittiin perustaa uimala Lapassalmen etelärannalle, missä ennen vanhaan muljattiin ja puljattiin niin sankoin joukoin, että kaikkien kalojen arveltiin karkonneen Lapassalmen länsipuolelta kauas Ruovedenselälle ikuisiksi ajoiksi.
Niin tai näin, jossain vaiheessa uimala siirrettiin tois’puolelle kirkonkylää, niin kutsuttuun Rimaniemeen, jonka pohjamutiin oli viereiseltä sahalta dumpattu metri jos toinenkin sahatavaran jäänteitä. Veden virtaama ”seisovan veden lahdessa” on ollut iän kaiken niin vähäistä, että leväongelma on miltei jokakesäinen autuus.
Myös uudessa uimalassa kesäaikaan harrastettava elämöinti, olipa se kuinka satunnaista tahansa, on häirinnyt lähitalojen kotirauhaa. Näin olen kuullut, ja siihen myös uskon: omaan omakohtaistakin kokemusta uimalan yössä örveltämisestä.
Nyt ei kuitenkaan muistella menneitä, eikä manata sinileviä, vaan käännetään katseet vanhaan uimalaan, josta kunta saisi helposti ja vaivatta kirkonkylän kauneimman käyntikortin.
Idea ei ole uusi, eikä minun. Lausun vain muiden kertoman ajatuksen julki:
Vanhan uimalan rantaosuus on seurakunnan maata (213-407-1-271), kun taas Sotkan pyrstön alinen levähdysalue (213-895-0-616) on Suomen valtion ja sellaisenaan ely-keskuksen hallinnoima.
Kangasniemen kunta ei omista alueesta ilmeisesti mitään – eikä tarvitsekaan. Kunnalta tarvitaan vain vähän ymmärrystä ja tahtotilaa, jotta vanhan uimalan alue elpyy kirkonkylän kauneimmaksi käyntikortiksi.
Kaikkihan sen tietävät, miten vanhan uimalan levähdysalueelle pysähtyy kesäisin ohikulkijoita, turisteja, matkailijoita ja muita satunnaisia kulkijoita maisemaa ihmettelemään ja happea haukkaamaan. Jotkut hörppäävät siellä termospulloista kahviakin, kunnei levähdysalueella edes kahvilaa ole. Ja nuolee siellä jotkut jäätelötötteröäkin, vaikkei sillan kupeesta kioskiakaan löydy.
Jos olisimme muualla kuin Kangasniemellä, vanhassa uimalassa olisi jo ajat sitten ollut kiva kesäkioski ulkopöytineen, aurinkovarjoineen ja penkkeineen.
Mutta koska olemme Kangasniemellä, kaikki on jäänyt haaveiluasteelle – mutta miksi?
Vanhan uimalan elvyttäminen ja kehittäminen ei vaatisi kunnalta juuri mitään – vain vähänlaisesti paperin pyörittelyä, josta viranhaltijoille palkkaa maksetaan.
Kunnastamme löytyy lukuisia ammattitaitoisia ja intomielisiä urakoitsijoita, joista jotkut osallistuisivat mielellään alueen kehittämiseen – tulipa kesäkioskista pieni. Tai vielä pienempi.
Eikä varakas seurakunta pistäisi varmaan pahakseen, jos joku kysyisi siltä nöyrästi, että voisivatko kristityt kustantaa rantaan soveliaan laiturin pätkän.
”Kangasniemen kirkonkylän kaunein käyntikortti” ei olisi myöskään pois Rantatorilta eikä siellä toimivilta yrittäjiltä. Päinvastoin. Mikäli vanhan uimalan alue elpyisi (ja kirkonkylän kauneimmaksi käyntikortiksi kehittyisi) toimisi tämä käyntikortti houkuttelevana porttina syvemmälle kirkonkylään.
Kyltti tuonne, toinen tänne, kolmas sinne ja neljäs ties minne johdattelisi ohikulkijoita juuri oikeaan paikkaan – ”se on se paikka”.
Niinpä viranhaltijoiden soisi toteuttavan tämän idean oitis – ovathan monet kuntalaiset tarjonneet tätä ajatusta kuntaan ties kuinka kauan ja ties miten monet kerrat.
Allekirjoita kuntalaisaloite tästä.
FT, toimittaja Samuli Arkko
Sitoutumaton kuntavaaliehdokas 54
MIssä?
Kangasniemellä.
DOC A 