Miten menetellään tilanteessa, jossa palkansaaja kertoo työnantajayrityksensä omistajille muunneltua totuutta?
* * *
Otetaan esimerkiksi viimeviikkoinen Huuhtimäen tiedotustilaisuus, jossa Suur-Savon Sähköltä (tai sen tytäryhtiöltä) todennäköistä palkkaa saava Jari Väyrynen kertoi, että Huuhtimäen vuokrasopimuksissa on ”rahastointijärjestelmä, joka kattaa käytännössä purkukustannukset”.
Kun kysyin ”paljon se [purkuvakuus] on per voimalapaikka?”, Väyrynen vastasi, että ”sen verran voi sanoa, että se kattaaa kaikki maanpäälliset rakenteet.” Kun pyysin tarkennusta (”eli kuinka paljon?”), Väyrynen vastasi, että ”euromääristä en lähde nyt – se riippuu monesta asiasta. Mutta käytännössä se [ epäselvä sana ] – maanpäälliset rakenteet.”
Tässä kohtaa ely-keskuksen Satu Karjalainen pelasti Väyrysen kertomalla hallitusohjelmaan tehdystä ”purkamisasian kirjauksesta”.
* * *
Väyrysen vastaus (ja Karjalaisen väliintulo) herättivät sen verran epäilyksiä, että tiedustelin myöhemmin Väyryseltä sähköpostitse purkurahaston suuruutta, jotta voisin (valtuutettuna) arvioida hankkeen mahdollisia taloudellisia riskejä.
Yllättäen sainkin sähköpostiini 16-sivuisen ”Tuulivoimapuistoalueen maanvuokrasopimuksen”, jonka osapuolet ovat Kangasniemen seurakunta (vuokranantaja) ja Suur-Savon Sähkö Oy (vuokralainen). Tosin sopimuksen lähettäjä on joku muu kuin Jari Väyrynen, jonka nimi lukee ”yhtiön valtuuttamana” sopimuskohdassa 15 ”Allekirjoitukset”.
Mikäli tämä 24.5.2023 päivätty sopimus on SSS:n ja seurakunnan välinen lopullinen maanvuokrasopimus, siinä tapauksessa Väyrysen puheet siitä, että ”rahastointijärjestelmä kattaisi käytännössä purkukustannukset”, joutuvat kyseenalaiseen valoon, sillä sopimuskohdassa 10 (Purkuvakuus) lukee, että purkuvakuus ”asetetaan vaiheittain seuraavasti”:
- kun tuulivoimapuisto otetaan kaupalliseen käyttöön, asetetaan 20 000 euron vakuus (teräshybriditornilla 25 000 euroa)
- kun tuulivoimapuiston käyttöönotosta on kulunut 10 vuotta, asetetaan lisävakuus siten, että kokonaisvakuus on 50 000 euroa (teräshybriditornilla 55 000 euroa)
- kun tuulivoimapuiston käyttöönotosta on kulunut 20 vuotta, asetetaan lisävakuus siten, että kokonaisvakuus on 75 000 euroa (teräshybriditornilla 85 000 euroa)
- kun tuulivoimapuiston käyttöönotosta on kulunut 30 vuotta, asetetaan lisävakuus siten, että kokonaisvakuus on 90 000 euroa (teräshybriditornilla 100 000 euroa)
Entä kattaisivatko nämä summat (Väyrysen vakuuttelujen mukaisesti) ”kaikkien maanpäällisten rakenteiden” purkamisen, mikäli Huuhtimäen tornit rakennettaisiin?
Kolmen asiantuntijan mukaan eivät kattaisi.
Ensimmäinen totesi, että tuolla summalla ei saa edes purkukalustoa paikalle. ”Kenenkään ei tuollaista sopimusta tule allekirjoittaa”, hän lisäsi ja korosti, että purkukustannukset pitäisivät olla 6,5 % investointikustannuksista. Esim. 7 MW voimalan purkuvakuus olisi hänen mukaansa 680 000 euroa (mikä on 6–7 kertaa enemmän kuin SSS:n sopimuksessa mainittu purkuvakuus.)
Toinen asiantuntija totesi, että ”SSS Oy:llä ei ole mitään käsitystä asiasta. Eivät muutenkaan juuri ymmärrä tuulivoimasta. Eihän tuo [summa] riitä alkuunkaan”. Hänen mukaansa 10 MW:n voimalan purkuvakuuden tulisi olla 975 000 euroa per voimala (eli lähes 10 kertaa enemmän kuin SSS Oy:n sopimuksessa mainittu purkuvakuus).
Myöskään kolmannen asiantuntijan mukaan SSS Oy:n vakuus ei riittäisi kattamaan tuulivoimalan maanpäällisten osien purkukustannuksia.
* * *
Tässä kohtaa herää useita kysymyksiä – etenkin jos SSS:n purkuvakuudet olisivat kaikkien Huuhtimäen voimalapaikkojen vuokranantajien kanssa yhtä pienet.
Onko SSS:llä ollut alunperin aikomustakaan kustantaa Huuhtimäen voimaloiden maanpäällisten osien purkamista, mikäli hanke toteutuisi? (Perustuksia ja maanalaisia kaapeleita ei purettaisi, ”ellei viranomainen velvoita niiden poistamiseen” – mutta millä rahalla? Kenen kustannuksella?)
Vai onko SSS:ssä mietitty, että jos hanke toteutuisi, maksakoot seurakunta ja muut vuokranantajat voimaloiden maanpäällisten osien purkamisen itse? Vai ovatko srk ja muut vuokranantajat miettineet, että maksakoon Kangasniemen kunta voimaloiden purkamisen, mikäli K. Kainulaisen rispaantuneet muistomerkit häiritsevät kuntaa 15–20 vuoden päästä?
Eli jäisikö Huuhtimäen tornien purku (tai purkamattomuus) kangasniemeläisten uudeksi riesaksi ja riitelyn aiheeksi?
* * *
Kysymyksiä herää paljon, paljon muitakin – kuten se, jonka alussa esitin, eli ”miten yleensä menetellään tilanteessa, jossa palkansaaja kertoo työnantajayrityksensä omistajille muunneltua totuutta?”
Eli miten kunta reagoisi tilanteessa, jossa SSS:n väitteet Huuhtimäen purkuvakuuksista osoittautuisivat perättömiksi?
Antaisiko kunta osa-omistamansa SSS:n ”huijata” itseään (julkisesti )? – vai osoittaisiko kunta olevansa kaavoitusmonopolin haltijana (MRL 4 §, MRL 20 §) herra/rouva tontillaan?
Enempää en nyt kysele. Kyselen sitten joskus lisää.
PS. Mitä enemmän Huuhtimäen hanketta tutkii ja ihmettelee, sitä toteuttamiskelvottomammaksi se paljastuu. Mutta jos olen väärässä, oikaiskaa välittömästi. Kiitos.
Paluu sivulle Kunnanvaltuusto 2025–2029
DOC A 