Avoimuus, rohkeus, kriittisyys…

Ennakkoäänestys alkoi, innokkaimmat kävivät jo äänestämässä.

Osa äänioikeutetuista ei ehkä tiedä vielä, ketä äänestää, ja osa äänioikeutetuista ei käy äänestämässä ollenkaan. Se on aina yksi vaihtoehto. Ja ymmärrän kyllä, jos ja kun monet jättävät äänestämättä.

Itse käyn kuitenkin joku päivä äänestämässä. Ja äänestän ehdokasta, joka on avoin, rohkea, kriittinen ja oikeudenmukainen. 

Avoimuus. Jotkut kuntalaiset ja kausiasukkaat ovat törmänneet samaan kuin minä. Siihen, että nykyisessä valtuustossa on monia mykkiä ja vaikenevia valtuutettuja. (Eivät kaikki viestit ja kyselyt valtuutetuille voi mennä roskapostiin.) Avoimuuteen liitetään usein suoraselkäisyys ja vilpittömyys. Virheitä sattuu kaikille. Aivan kaikille. Mutta virheistä voi yrittää ottaa opiksi. Etenkin jos ja kun ollaan päättämässä yhteisistä asioista, jotka vaikuttavat toisten elämän keskeisiin asioihin.

Rohkeus. Nykyisten valtuutettujen epämääräinen yksimielisyys kielii pelosta. Arkuudesta ja rohkeuden puutteesta. Ehkäpä joidenkin mielestä on ollut helpompi olla samaa mieltä, mihin iso käsi laumaa ohjaa? Ehkäpä pelko estää ottamasta asioista selvää?

Kriiittisyys. Tutkailijana, toimittelijana ja kirjailijana – jos muutenkin – perusominaisuuteni on kriittisyys, joskus jopa liikaakin. Mutta ilman kriittisyyttä ei ole ymmärrystä. Ja se, mikä minua on huolestuttanut istuvassa valtuustossa eniten, on kriitikittömyys. Se, ettei monillakaan valtuutetuilla taida olla itsenäistä taitoa, uskallusta tai kykyä ottaa asioista selvää. Esimerkiksi yhä edelleen, nyt vaalien alla, ovat muutamat valtuustoon takaisin pyrkivät valtuutetut kirjoittaneet mm. somessa perättömiä väittämiä esim. tuulivoiman ympäristövaikutuksista. Mikä on kyseisten valtuutettujen motiivi kieltää itsestään selviä tosiasioita? Mihin ”kriitiikittömien” valtuutettujen valinta päätöksenteon hetkellä perustuisi? Ei ainakaan oikeudenmukaisuuteen.

Oikeudenmukaisuus. Oikeudenmukaisuus on itselleni ensisijaisesti moraalista ja sosiaalista. (Kaikki lain sallima ei ole moraalisesti eikä sosiaalisesti oikeudenmukaista.) Kaikessa päätöksenteossa – koskee se jäähallia, tuulivoimaosayleiskaavaa, kunnan kiinteistön kunnossapitoa (tai myyntiä), perusopetuksen järjestämistä tai ihan mitä tahansa – tulee ensisijaisesti huomioida kuntalaisten perusoikeudet, turvallisuus ja hyvinvointi. Ja moraalisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukainen päätöksenteko edellyttää valtuutetuilta – kuinkas muuten kuin – avoimuutta, rohkeutta ja kriittisyyttä.

Tiedä ketä äänestät.

FT, toimittaja Samuli Arkko
Sitoutumaton kuntavaaliehdokas Kangasniemi 54

By:


Jätä kommentti